Kalenteri on täynnä mökkiprojekteja, sukulointia, torielämää ja täydellisiä kesähetkiä. Aurinko paistaa, ja sosiaalinen media täyttyy kuvista, joissa elämä näyttää kepeältä. Silti sisimmässäsi tuntuu kumma paine. Huomaat ajattelevasi:
”Nyt täytyy rentoutua. Nyt täytyy nauttia. Kohta tämä on jo ohi.”
Lomasta on saattanut tulla vaivihkaa uusi suorituslista.
Kun olemme tottuneet paahtamaan arjessa täysillä, suoritusvaihde jää helposti päälle myös vapaille. Huomaamattamme yritämme optimoida jopa lepomme.
Mutta aito palautuminen ei synny tehokkaasta ohjelmasta, suoritetuista nähtävyyksistä tai pakotetusta rentoutumisesta.
Entä jos palautuminen tarvitseekin tilaa – aitoa väljyyttä?
Entä jos keho ja mieli tarvitsevat hetkiä, jolloin kalenteri on tyhjä eikä kellolla ole merkitystä? Entä jos palautuminen alkaa vasta silloin, kun annat itsellesi luvan olla tekemättä mitään hyödyllistä?
Mihin haluat tänä kesänä keskittyä?
En väitä, etteivätkö ikimuistoiset toritanssit, marjaretket tai grillikemut olisi palauttavia. Päinvastoin. Ne ovat juuri niitä hetkiä, joista syntyy muistoja, joihin palaamme pimeinä marraskuun iltoina. Ne tuovat iloa sekä tähän hetkeen että myöhemmin.
Ajattelen kuitenkin, että meidän jokaisen olisi hyvä löytää oma tapamme palautua, levätä ja lomailla. Toiselle se on tekemistä, toiselle täydellistä joutenoloa – ja monelle sopiva yhdistelmä molempia.
Mitä mahdollistuisi, jos tänä kesänä kellahdat ruohikolle, kalliolle, laiturille tai riippumattoon? Katselisit hetken taivasta, antaisit hengityksen kulkea rauhassa ja ajatusten lipua pilvien mukana.
Ehkä juuri silloin tapahtuu eniten.
Mistä tunnistat sen, mikä oikeasti palauttaa Sinua?
Minä tunnistan aidon palautumisen siitä, että olo kevenee. Nauru tulee helpommin, hengitys syvenee ja suorituspaine alkaa hiljalleen sulaa pois.
Joskus kierrokset ovat kuitenkin niin korkealla, että pelkkä riippumatossa makaaminenkin tuntuu kuormittavalta. Silloin on tärkeää pysähtyä kuuntelemaan itseään.
Ehkä keho kaipaakin ensin rauhallista kävelyä, kevyttä venyttelyä tai muuta lempeää liikettä ennen kuin se pystyy todella lepäämään.
Minä muistutan itseäni tästä usein:
Hengitä nenän kautta syvään vatsaan. Puhalla ulos suun kautta pitkään huokaisten.
Tai oikeastaan vielä yksinkertaisemmin:
Hengitä.
Sinun ei tarvitse jäädä yksin
Olen viime aikoina huomannut, että viikot kuluvat huimaa vauhtia, ja vaikka kuinka yritän olla tässä kesäkuun hetkessä, niin silti mieleeni hiipi ajoittain se ajatus, että kohta on jo elokuu.
Jos Sinä huomaat, että kierrokset eivät ota kesällä laskeakseen, tulevaisuudessa häämöttää joku ratkaisematon kysymys tai jokin Sinulle tärkeä jää aina varjoon, niin Sinun ei tarvitse jäädä yksin ajatustesi ja kokemustesi kanssa.
Vastavuoroinen paussi® tarjoaa syvää keskusteluapua Helsingissä ja etänä jälleen elokuussa. Se on tila, johon voit tuoda elämäsi solmut, uupumuksen tai suorituspaineet – ja jossa et voi suorittaa tai epäonnistua.
Voit tulla paikalle silloinkin, kun et itsekään oikein tiedä, mistä aloittaisit.
Lempeällä ajatuksella,
-päivi
Lempeää kurittomuutta ja aitoja kohtaamisia – jotta tuntisit itsesi ajantasaisemmin;
Vastavuoroinen paussi® ja työnohjaus (Story)
Huokaisu • Ihmettely • Huojennus •
