Luonnollisesti kaiken työskentelyni (työnohjaus, ratkaisukeskeinen lyhytterapia, seksuaaliterapia, Vastavuoroinen paussi®) keskiössä on aina asiakkaan itsensä määrittelemä teema, mahdollinenongelma tai aihe, johon hän toivoo muutosta ja / tai uusia näkökulmia. Työskentelytapanani ydintäon kuitenkin se, ettemme laadi asiakkaan kanssa selkeää ja tavoiteltavaa tavoitetta. Kyllä! Kanssaniei voi suorittaa tai saavuttaa tavoitteita. Kanssani asetutaan yhdessä huomaamaan, pohtimaan jatarkastelemaan asioita, teemoja, jotka ovat asiakkaalle merkityksellisiä. Huomaamme yhdessä joolemassa olevan hyvän, tarpeet, onnistumiset, mahdollisuudet ja mahdottomuudet. Kanssani työskennellessä keskeneräisyydelle ja huokoisuudelle on tilaa. ”Mikä on toisin, kuin huomaat X:n muuttuneen?”, on kysymys, jonka esitän, ja saamani vastaus määrittää suuntaa, jota kohti yhteistyössä lähdemme. Asiat ehkä muuttuvat asiakkaan mielessä, konkreettisesti elämässä tai jopa molemmissa, ja prosessi jatkuu myös yhteistyömme päätyttyä. Ja silti keskeneräisyys on inhimillinen perustila.
Pohdin usein allekirjoittamista. Mikä on se työskentelytapa, jonka minä haluan allekirjoittaa? Mikä on se ammatillisuus, jonka minä allekirjoitan? Millainen on se työskentelytapa, jossa on aidosti havaittavissa minun allekirjoitukseni? Minun konkreettinen allekirjoitukseni on aina ollut kuriton ja laaja, mutta samalla napakka. Samaa allekirjoitukseni kurittomuutta, laajuutta ja napakkuutta on aidosti havaittavissa myös siinä, miten toteutan niin työnohjausta, ratkaisukeskeistä lyhytterapiaa, seksuaaliterapiaa kuin myös Vastavuoroista paussia® . Saan toistuvasti palautetta, että työskentely kanssani on poikkeuksellisen rentoa ja turvallista, mutta saman aikaisesti haastaan kysymyksillä – en päästä helpolla. Tiedän tämän kaiken. Pidän työstäni valtavasti. Jokaisessa asiakaskohtaamisessa lähden eräänlaiselle syväsukellukselle: asetun vain ja ainoastaan kohtaamaan, kuulemaan sekä olemaan läsnä. Arvostan myös laatua ja pieniä yksityiskohtia. Jotta voin allekirjoittaa omassa työskentelytavassani syväsukellukseni, laadun sekä pienet yksityiskohdat vaativat ne minulta syvää itsetuntemusta, ammatillisuutta sekä kurittomuutta.Voinko todella työskennellä näin? Voin ja työskentelen. Kokemuksestani tiedän, että työskentelytapani mahdollistaa asiakkailleni riittävästi.
Työskentelytapani punaiset langat ovat:
Kohtaaminen… merkitsee minulle tietoista läsnäoloa, arvostusta, avoimuutta, rehellisyyttä, eettisyyttä, kuuntelemista ja kysymistä, myötätuntoa (myös itseäni kohtaan). Sillä on valtava merkitys, mitä tapahtuu tässä ja nyt.
Dialogisuus… merkitsee minulle vuoropuhelua, jossa asetun ajattelemaan ääneen yhdessä asiakkaani kanssa. Dialogilla pyrin mahdollistamaan niin asiakkaalleni kuin myös itselleni paremman ymmärryksen käsiteltävistä asioista, omasta itsestä. Dialogi voi mahdollistaa pohtimisen ja oppimisen.
Ratkaisu- ja voimavarakeskeisyys… olemme yhdessä mahdollisuuksien äärellä — aina on mahdollisuus johonkin hyvällä tavalla uuteen. Meissä jokaisessa on vahvuuksia ja voimavaroja!
Keho ja mieli… ovat erottamattomassa suhteessa toisiinsa, samoin ihminen on osa ympäristöään ja sosiaalisten suhteidensa verkkoa. Keho järjestäytyy kaiken aikaa vuorovaikutussuhteissa ja kaikessa toiminnassa. Myös tätä kehon ja mielen yhteyttä tarkastelen asiakkaitteni kanssa — juuri sillä mittakaavalla mikä hänestä itsestään tuntuu luontevalta.
Lempeällä ajatuksella,
-päivi