Vastavuoroinen keskustelu
Mitä todellisuudessa tapahtuu silloin, kun koemme tulleemme aidosti kuulluksi? Arjessa puhumme paljon, mutta kohtaamme ehkä vähemmän. Vastavuoroinen keskustelu ei ole vain sanojen vaihtoa tai vuorotellen puhumista – se on dynaamista yhteispeliä kertomisen,
kysymisen, aktiivisen kuuntelemisen ja luontevan vuorottelun välillä. Se on taitoa antaa tilaa toiselle ja ottaa sitä turvallisesti myös itselle.
Suurin osa tästä kohtaamisesta tapahtuu kuitenkin rivien välissä. Vastavuoroisuuteen sisältyy olennaisesti nonverbaalinen viestintä – kaikki se, miten ilmaisemme itseämme silloin, kun vaikenemme. Lempeät eleet, hienovaraiset ilmeet, äänen lämmin sävy, rehellinen katsekontakti ja avoin kehonkieli puhuvat usein monin kerroin voimakkaammin kuin yksikään lausuttu sana.
Syvä tarve tulla nähdyksi ja kuulluksi
Meille ihmisille on biologisesti ja emotionaalisesti ehdottoman tärkeää ja merkityksellistä tulla nähdyksi ja kuulluksi juuri sellaisina kuin olemme. Se on perustavanlaatuinen tarve, joka liittää meidät osaksi yhteisöä. Aito vastavuoroinen keskustelu on avain, joka mahdollistaa tämän syvän kokemuksen kohdatuksi tulemisesta.
Kun meillä on turvallinen vastapuoli, keskustelu muuttuu peiliksi. Se mahdollistaa omien sekavienkin ajatusten, vaikeiden tunteiden ja ainutlaatuisten kokemusten ääneen jäsentämisen. Jakamalla kuormamme kevenee, ja samalla saamme uusia näkökulmia asioihin, joita olemme ehkä pyöritelleet yksin mielessämme.
Tämän nähdyksi ja kuulluksi tulemisen kokemuksen äärellä huomaan usein pohtivani: mitä kehossani oikeastaan tapahtuu, kun koen tulleeni kohdatuksi? Ehkä Sinä huomaat itsessäsi saman ilmiön kuin minä. Kehoon laskeutuu välitön rentous ja rauha. Hartiat putoavat alemmas, sydämen syke tasaantuu ja hengitys muuttuu syväksi sekä vapaaksi.
Tulee tunne, että on helppoa, turvallista ja hyvä olla juuri tässä hetkessä – täysin hyväksyttynä.
Vastavuoroisuus vaatii rohkeaa läsnäoloa
Voiko vastavuoroista keskustelua todella toteuttaa olematta läsnä? Ajattelen, ettei voi. Tänä päivänä huomiomme on jatkuvasti silputtuna puhelinten ilmoitusten, kiireen ja huomisen murehtimisen välillä. Aito vastavuoroisuus edellyttää kuitenkin tietoista pysähtymistä ja lähes täydellistä läsnäoloa. Meidän on oltava läsnä keskustelukumppanillemme, mutta aivan yhtä lailla myös itsellemme ja omille tunteillemme ja huomioillemme.
Ilman aitoa läsnäoloa keskustelu taantuu pelkästään kahdeksi peräkkäiseksi yksinpuheluksi, jossa vain odotetaan omaa vuoroa puhua, ilman että toisen sanoja todella pureskellaan. Kun sen sijaan olemme läsnä korvillamme, silmillämme ja itsenämme, annamme toiselle ihmiselle arvokkaimman lahjan, mitä nykymaailmassa voimme antaa: jakamattoman huomiomme.
Pysähdy hetkeksi pohtimaan:
- Mitä Sinun kehossasi tapahtuu, kun koet tulleesi aidosti kuulluksi ja kohdatuksi?
- Mikä on Sinulle suurin este aidolle, pysähtyneelle läsnäololle tämän päivän kiireisessä arjessa?
Ei ole sattumaa…
Mielipiteeni on, ettei aitoa ja läsnä olevaa vastavuoroista keskustelua voi suorittaa. Suorittaminen sulkee silmämme ja korvamme toisen ihmisen aidoille viesteille. Siitä en ole varma, voiko siinä epäonnistua. Voiko? Ajattelen, että epäonnistumisen pelko syntyy usein juuri silloin, kun yritämme suorittaa tai luoda keskustelusta täydellistä. Mutta kun luovumme suorittamisesta, luovumme samalla myös mahdollisuudesta epäonnistua. Jäljelle jää vain aito, inhimillinen yhteys.
Ei ole sattumaa, että Lempeä ajatus omistaa nimenomaan Vastavuoroisen paussin®. Kun kohtaamme, niin panostan vastavuoroisuuteen. Ja sen tiedän täysin varmaksi, ettei Vastavuoroisessa paussissa® voi suorittaa, eikä epäonnistua.
Tätä on siis Vastavuoroinen paussi® – dialogia elämästä, kohtaaminen, joka muodostuu muun muassa lyhytterapeuttisesta ymmärryksestä kuin myös myötätuntokeskeisistä menetelmistä ja ennen kaikkea Sinun omasta viisaudestasi.
Lempeällä ajatuksella,
päivi
Lempeää kurittomuutta ja aitoja kohtaamisia – jotta tuntisit itsesi ajantasaisemmin;
Vastavuoroinen paussi® ja työnohjaus (Story)
Huokaisu • Ihmettely • Huojennus •
