On tavallista, että vaikein asia suhteessa ei ole se, etteikö rakkautta olisi. Vaikeinta voi olla saada puhuttua ilman, että toinen vetäytyy, toinen kiihtyy ja lopulta kumpikin jää yksin oman tulkintansa kanssa. Keskustelu kumppanin kanssa ammattilaisen tuella voi olla paikka, jossa samaan asiaan ei tarvitse enää palata keittiön pöydän kulmassa väsyneenä, kesken kiireisen arjen tai unettoman yön.

Ammattilaisen luo ei tarvitse tulla vasta silloin, kun eropäätös on tehty tai luottamus on rikkoutunut peruuttamattomasti. Joskus riittää se, että jokin tuntuu etäiseltä, seksistä on tullut suoritus tai vaiettu aihe, riidat kiertävät samaa rataa tai yhteinen elämä toimii käytännössä mutta ei tunnu yhteiseltä. Suhteen äärelle pysähtyminen on lupa olla kesken – myös yhdessä.

Milloin yhteinen keskustelu voisi helpottaa?

Usein pari hakeutuu keskusteluun silloin, kun jokin yksittäinen tilanne nostaa vanhan solmun näkyviin. Vauva-arki, uusi työ, uupumus, sairastuminen, uusperheen kysymykset tai läheisen menetys muuttavat rytmejä ja voimavaroja. Toinen kaipaa enemmän läheisyyttä, toinen enemmän omaa tilaa. Molemmat voivat olla oikeassa ja silti kovin yksin.

Myös seksuaalisuuden muutokset voivat herättää häpeää, pettymystä tai huolta. Halujen eritahtisuus ei kerro automaattisesti siitä, että suhteessa olisi jotain vialla. Se voi kertoa kuormituksesta, kehon kokemuksista, turvallisuuden tarpeesta, opituista rooleista tai siitä, että seksistä puhumiselle ei ole ollut sanoja. Yhteisessä keskustelussa ei tarvitse todistaa, kumpi haluaa oikein tai tarpeeksi.

Neurokirjon piirteet, aistiherkkyys, toiminnanohjauksen kuormitus tai erilaiset tavat palautua voivat näkyä suhteessa yllättävänkin voimakkaasti. Siinä missä toinen odottaa katsekontaktia ja heti tapahtuvaa vastausta, toinen tarvitsee aikaa, hiljaisuutta tai mahdollisuuden palata asiaan myöhemmin. Kyse ei aina ole välinpitämättömyydestä. Joskus kyse on siitä, että hermosto on jo täynnä.

Yhteiseen tapaamiseen voi tulla myös silloin, kun ero on mahdollinen mutta ei vielä selvä. Ensin voi yrittää kuulla, mitä on tapahtunut, mitä kumpikin kaipaa ja mikä olisi reilu tapa edetä.

Mitä ammattilainen tekee, kun keskustelu jumittaa

Ammattilainen ei ole tuomari, joka jakaa pisteitä siitä, kuka muisti sanoa asiat oikein. Hän huolehtii keskustelun rakenteesta ja turvallisuudesta niin, että molemmat saisivat tilaa. Kun toinen sanoo: ”Et koskaan ole läsnä”, toinen voi kuulla: ”Olet epäonnistunut.” Kun toinen sanoo: ”Sinua ei kiinnosta seksi”, toinen voi kuulla: ”Et kelpaa.” Ammattilainen auttaa hidastamaan lauseen taakse: mitä sillä oikeasti yritetään kertoa, mitä pelätään ja mitä toivotaan.

Tämä ei tarkoita, että kaikesta tehtäisiin pehmeää. Joskus on tarpeen sanoa ääneen, että jatkuva piikittely, vähättely tai vetäytyminen satuttaa. Lempeys ei ole kiertelyä.

Yhteisessä keskustelussa ei tarvitse päätyä samaan tulkintaan menneestä. Toinen voi muistaa tilanteen kylmyytenä, toinen selviytymisenä – ristiriitaiset kokemukset voivat olla totta yhtä aikaa. Suhdetta ei tarvitse korjata siten, että toinen myöntää kaiken ja toinen saa oikeuden. Usein enemmän auttaa se, että molemmat pääsevät vähitellen näkemään oman vaikutuksensa yhteiseen kuvioon – ei syyllisyyden vuoksi, vaan siksi, että oma toimijuus palautuu.

Ammattilaisen vastaanotolla voidaan puhua myös asioista, joita kotona on vaikea ottaa esiin: rahasta, uskottomuudesta, pornosta, erillisistä nukkumisjärjestelyistä, vanhemmuuden epätasaisesta jakautumisesta tai siitä, ettei läheisyys tunnu turvalliselta. Kaikkea ei tarvitse kertoa heti. Luottamus rakentuu usein pienissä hetkissä, kun huomaa, että hankalakin asia kestää huoneessa.

Keskustelu kumppanin kanssa ammattilaisen tuella ei ole suoritus

Yhteiseen tapaamiseen tullaan usein varautuneena. Tapaamiseen ei tarvitse valmistella täydellistä puheenvuoroa. Voi riittää, että sanoo: ”En oikein tiedä, mistä aloittaa, mutta meillä ei ole ollut hyvä olla.” Epämääräisyyskin on tietoa. Se voi olla juuri se lanka, josta yhteinen ajattelu alkaa.

Tapaamisten määrä riippuu tilanteesta. Joskus muutama keskustelu auttaa löytämään kielen yhdelle rajatulle asialle. Joskus pidempi työskentely on tarpeen. Nopeaa ratkaisua ei kannata luvata, mutta pienikin muutos keskustelun tavassa voi tuoda huojennusta.

Milloin yhteinen tapaaminen ei ole oikea ensimmäinen askel?

Yhteinen keskustelu ei sovi jokaiseen tilanteeseen ainakaan heti. Jos suhteessa on väkivaltaa, pelkoa, painostamista, kontrollointia tai uhkaa, turvallisuus tulee ensin. Silloin voi olla tärkeämpää hakea omaa, luottamuksellista tukea ja arvioida tilannetta ilman, että joutuu puhumaan vaikeista asioista toisen läsnä ollessa.

Sama koskee tilanteita, joissa toinen käyttää tapaamista toisen tarkkailuun, nöyryyttämiseen tai painostamiseen. Ammattilaisen tehtävä on tunnistaa tämä, ei tehdä yhteisestä keskustelusta paikkaa, jossa vallankäyttö saa uuden muodon.

Joskus paras alku onkin yksilökeskustelu. Siellä voi rauhassa jäsentää omaa oloa, rajoja ja toiveita ennen kuin päättää, onko kumppanin kanssa puhuminen ajankohtaista.

Ennen yhteistä keskustelua voi kokeilla myös yhtä arkista muutosta: sopikaa hetki, jolloin kumpikaan ei ole lähdössä tai puoliksi puhelimellaan, ja kertokaa vuorotellen yksi asia, jota juuri nyt pohditte – ilman että toinen korjaa tai neuvoo.

Vastavuoroinen paussi®  yhdessä kumppanin kanssa on tilaa huomata. Joskus elämässä on asioita, joita haluaa ajatella yhdessä ääneen – ilman tavoitetta tai tarvetta löytää heti vastausta.

Jos ette vielä tiedä, mitä haluatte ratkaista, sekin voi riittää aluksi.

Lempeällä ajatuksella,
-päivi

paivi@lempeaajatus.fi

Vastavuoroinen paussi® ja työnohjaus (Story)

Tilaa huomata. Joskus elämässä on asioita, joita haluaa ajatella ääneen – ilman tavoitetta tai tarvetta löytää heti vastausta.