On keskiviikkoilta, tiskikone hurisee ja mieli käy ylikierroksilla. Päivässä ei ehkä tapahtunut mitään dramaattista, mutta jokin jäi puristamaan rintaa. Vastasit taas kyllä, vaikka tarkoitus oli sanoa ei. Ärsyynnyit kumppanille asiasta, joka ei oikeastaan ollut se asia. Tai huomasit selaavasi puhelinta silloinkin, kun keho pyytää lepoa. Itsetuntemuksen kehittäminen aikuisena alkaa usein juuri tästä: pienestä hetkestä, jossa jokin omassa tavassa olla ei enää tunnu aivan omalta.
Se ei tarkoita, että Sinussa olisi vikaa tai että Sinun pitäisi ryhtyä tehokkaaksi oman mielesi projektipäälliköksi. Päinvastoin. Itsetuntemus voi olla lupa hidastaa sen verran, että ehtii kuulla, mitä itsessä todella tapahtuu.
Itsetuntemus ei ole valmis vastaus itsestäsi
Moni ajattelee, että hyvä itsetuntemus tarkoittaa varmuutta: tiedän aina, mitä haluan, missä rajani kulkevat ja millainen ihminen olen. Todellisuudessa itsetuntemus on useammin kykyä huomata muuttuvat tilanteet kuin omistaa pysyviä vastauksia.
Saatat olla työssäsi aikaansaava ja silti hukassa sen kanssa, mitä oikeasti jaksat. Voit rakastaa kumppaniasi ja kaivata samalla enemmän omaa tilaa. Saatat tietää järjelläsi, että lepo olisi tarpeen, mutta huomata kehossasi levottomuuden heti kun kalenteri tyhjenee. Nämä eivät ole ristiriitoja, jotka pitäisi ratkaista pois. Ne ovat tietoa Sinusta juuri tässä elämäntilanteessa.
Ajantasainen itsetuntemus on tärkeä sana. Se, mikä oli totta sinusta viisi vuotta sitten, ei välttämättä kanna enää eron, vanhemmuuden, työmuutoksen, uupumuksen tai uuden ihmissuhteen keskellä. Myös neurokirjon piirteet, kuormittava työympäristö tai pitkä tottumus miellyttää muita voivat tehdä omien tarpeiden tunnistamisesta mutkikkaampaa. Ei mahdotonta, mutta joskus hitaampaa.
Miksi itsensä kuuleminen voi tuntua yllättävän vaikealta?
Aikuinen on usein harjaantunut kuulemaan muita ennen itseään. Työssä ennakoidaan asiakkaiden, kollegoiden ja esihenkilön tarpeita. Kotona huomataan, mitä lapsi, kumppani tai ikääntyvä vanhempi tarvitsee. Sosiaalisissa tilanteissa luetaan tunnelmaa ja sovitaan aikatauluista. Se on monessa tilanteessa arvokasta taitoa.
Mutta jos oma sisäinen viesti jää toistuvasti viimeiseksi jonoon, siitä voi tulla hiljainen. Silloin omaa oloa ei välttämättä osaa nimetä ennen kuin ärtymys purskahtaa, uni katoaa tai keho vetää käsijarrusta.
Usein kyse ei ole siitä, ettei ihminen tuntisi itseään lainkaan. Hän on ehkä oppinut sivuuttamaan tietonsa, koska ne ovat joskus olleet hankalia muille tai koska niiden kuunteleminen olisi vaatinut muutosta. Jos tiedän, että työmäärä on liikaa, mitä sille pitäisi tehdä? Jos myönnän, etten halua seksiä juuri nyt, mitä se merkitsee suhteelle? Jos tunnistan olevani yksinäinen, kenelle sen sanoisin?
Tällaisissa kohdissa itsetuntemus ei ole vain mukava oivallus. Se voi nostaa pintaan surua, pelkoa, vihaa ja epävarmuutta. Siksi sitä kannattaa lähestyä lempeästi, ilman vaatimusta saada kaikki heti selväksi.
Itsetuntemuksen kehittäminen aikuisena arjen tasolla
Itsensä tunteminen ei vaadi tuntien päiväkirjarutiinia tai täydellistä hiljaisuutta. Joskus riittää puoli minuuttia ennen vastaamista viestiin. Olennaista on siirtää huomio hetkeksi automaattisesta toiminnasta siihen, mitä sinussa tapahtuu.
Voit kokeilla neljää pientä kysymystä silloin, kun olo on epäselvä:
- Mitä huomaan kehossani juuri nyt?
- Mitä tunnetta tämä tilanne ehkä koskettaa?
- Mitä tarvitsisin, jos en yrittäisi olla helppo tai reipas?
- Mikä olisi tässä hetkessä riittävän hyvä teko itseni puolella?
Kysymysten tarkoitus ei ole tuottaa fiksua vastausta. Ne ovat enemmänkin pieni koputus ovelle. Joskus vastaus on selkeä: tarvitsen ruokaa, tauon, rajan tai anteeksipyynnön. Joskus vastaus on vain: en tiedä. Sekin on käyttökelpoinen alku.
Keho voi kertoa sellaista, minkä mieli yrittää ohittaa. Hartioiden jännitys ennen tiettyä tapaamista, vatsan muljahdus kun lupaat jälleen liikaa tai väsymys, joka ei korjaannu viikonlopulla, voivat olla viestejä kuormituksesta. Tulkintoja ei tarvitse tehdä hätiköiden. Kehon tuntemus ei aina kerro yhtä yksiselitteistä totuutta, mutta se ansaitsee tulla kuulluksi.
Myös toistuvat tilanteet kannattaa ottaa vakavasti. Jos huomaat joka maanantai ärtymystä, jokaisen perhetapaamisen jälkeen tyhjyyttä tai tietyn ihmisen seurassa tarvetta kutistua, kyse ei välttämättä ole ylireagoinnista. Utelias kysymys voisi olla: mitä tämä kuvio yrittää minulle kertoa?
Rajat eivät ole kovuutta vaan tietoa
Itsetuntemuksesta puhutaan paljon rajojen yhteydessä, eikä syyttä. Rajan asettaminen on kuitenkin usein vaikeaa ennen kuin tietää, missä oma raja ylipäätään kulkee. Moni huomaa sen vasta jälkikäteen: nyt meni liikaa, nyt en enää halua, nyt olen aivan loppu.
Jälkikäteinenkin havainto on arvokas. Seuraavalla kerralla raja voi tulla näkyviin hieman aiemmin. Ehkä et peru kaikkea, mutta pyydät lisäaikaa. Ehkä et sano suurta ei:tä, vaan sanot: palaan tähän huomenna. Pienet rajat ovat usein uskottavampia harjoituksia kuin elämän täydellinen uudelleenjärjestely.
Rajan asettaminen voi herättää syyllisyyttä, varsinkin jos olet tottunut kantamaan vastuuta muiden tunnelmista. Syyllisyys ei silti aina tarkoita, että toimit väärin. Joskus se tarkoittaa vain sitä, että teet jotain uutta. Tämä on olennainen ero.
Ihmissuhteet paljastavat, mutta eivät määritä Sinua
Toiset ihmiset toimivat usein peileinä. Kumppanin välinpitämättömältä tuntuva kommentti voi osua vanhaan kokemukseen siitä, ettei tule nähdyksi. Kollegan itsevarmuus voi herättää häpeää omasta epävarmuudesta. Seksuaalinen haluttomuus voi liittyä stressiin, kehonkuvaan, suhteessa olevaan etäisyyteen, elämäntilanteeseen tai siihen, ettei omia toiveita ole koskaan saanut sanoittaa ääneen.
Tässä kohtaa itsetuntemus ei tarkoita sitä, että kaikki tunteet selitetään omaksi ongelmaksi. Joskus toinen toimii epäoikeudenmukaisesti. Joskus työpaikan rakenteet kuormittavat kohtuuttomasti. Joskus suhteessa tarvitaan myös yhteistä muutosta. Oman osuuden tutkiminen auttaa toimimaan, mutta se ei velvoita nielemään sellaista, mikä satuttaa.
Hyödyllinen kysymys voi olla: mikä tässä tilanteessa on minun tunnettani, tarpeeni tai vastuuni, ja mikä kuuluu toiselle? Vastaus ei aina löydy yhdellä istumalla, mutta kysymys selkeyttää vähitellen.
Yksin pohtiminen ja yhdessä ajattelu ovat eri asioita
Omaa oloa voi jäsentää kävelyllä, aamukahvin äärellä, kirjoittamalla muutaman rivin tai puhumalla luotettavalle ihmiselle. Ne ovat hyviä tapoja pitää yhteyttä itseensä. Silti jotkut solmut pysyvät solmuina juuri siksi, että niitä on pyöritellyt yksin niin kauan.
Yhdessä ajattelussa tapahtuu jotain rauhoittavaa: Sinun ei tarvitse samaan aikaan olla kokija, tulkitsija ja ratkaisija. Toinen voi huomata sanoissasi sävyn, johon et itse kiinnittänyt huomiota. Hän voi kysyä tarkentavasti, pysähtyä siihen mikä jäi kesken ja auttaa erottamaan sen, mikä on tämän päivän kuormaa, siitä mikä on vanhempaa tarinaa.
Lempeän ajatuksen Vastavuoroinen paussi® on tällainen tila ihmiselle, joka ei välttämättä ole akuuttissa kriisissä, mutta ei myöskään halua jatkaa pelkällä sinnittelyllä. Huokaisu • ihmettely • huojennus ei ole suoritusohjelma. Se on mahdollisuus tulla ajatelluksi ääneen niin, että oma toimijuus vahvistuu.
Ammatillinen keskusteluapu voi olla erityisen hyödyllistä, jos samat kuviot toistuvat ihmissuhteissa, työ kuluttaa jatkuvasti enemmän kuin antaa, oma seksuaalisuus tuntuu etäiseltä tai elämässä on tapahtunut muutos, jota on vaikea saada sanoiksi. Avun pyytäminen ei ole merkki siitä, ettet pärjäisi. Se voi olla teko, jossa lakkaat pärjäämästä itseäsi vastaan.
Lupa olla kesken tekee tilaa muutokselle
Itsetuntemus ei etene suorana viivana. Välillä ymmärrät jotain olennaista ja seuraavana päivänä toimit aivan vanhaan tapaan. Se ei kumoa oivallusta. Hermosto, ihmissuhteet, arjen vaatimukset ja vuosien aikana opitut selviytymiskeinot eivät muutu pelkällä päätöksellä.
Siksi kannattaa kysyä vähemmän: miten voisin tulla paremmaksi versioksi itsestäni? Ja enemmän: milloin olen viimeksi ollut itseni puolella, edes vähän? Ehkä se oli hetki, jolloin jätit yhden asian tekemättä. Ehkä sanoit rehellisesti, että nyt en jaksa. Ehkä tunnistit kaipuun ennen kuin työnsit sen sivuun.
Sinun ei tarvitse saada itseäsi valmiiksi, jotta olisit ymmärrettävä, rakastettava tai tarpeeksi hyvä. Joskus seuraava askel on vain huomata, hengittää ja antaa itsellesi lupa olla kesken.
Lempeällä ajatuksella,
-päivi
Lempeää kurittomuutta ja aitoja kohtaamisia – jotta tuntisit itsesi ajantasaisemmin;
Vastavuoroinen paussi® ja työnohjaus (Story)
Huokaisu • Ihmettely • Huojennus •
