Tämä teksti on myös kuunneltavissa: huomaamisia – melkein (n.2 min)
Mitä kuuluu?
Hyvää.
Näinhän me on totuttu vastaamaan tosi usein – ja vastaushan on oikein kelpo: kohtelias ja nopea. Se ei vaadi keneltäkään mitään.
Olen kuitenkin huomannut, että joskus vastauksen jälkeen tuntuu jäävän jotain… Ei kokonaista lausetta, vaan sellainen pieni viive, aivan kuin sellainen puolikas henkäys. Ihan kuin sanan “hyvää” perässä kulkisi toinen sana, joku sellainen sana, joka ei ihan ehdi ääneen.
Melkein.
Olen pohtinut, että melkein hyvää – melkein hyvin on kummallinen paikka. Siellä ei ole mitään hoidettavaa. Ei kriisiä, ei romahdusta eikä mitään, eikä mitään mistä voisi kertoa tarinaa. Ja siksi siitä voi olla vaikea puhua. Miten puhua jostakin sellaisesta, mistä ei itsekkään ehkä saa kiinni.
Olen myös huomannut, että tuo pieni sana, tuo sana melkein, kantaa yllättävän paljon. Siinä voi olla väsymystä, jolle ei ole syytä. Siinä voi olla kaipausta, jolla ei ole suuntaa. Joskus siinä voi olla myös iloa, joka ei kuitenkaan ihan uskalla olla iloa.
Melkeintä ei tarvitse korjata. Sitä ei tarvitse muuttaa. Se saa olla. Juuri nyt.
Mitä Sinulle kuuluu?
Lempeällä ajatuksella,
-päivi
∼Jotta tuntisit itsesi ajantasaisemmin:
Vastavuoroinen paussi® ja työnohjaus (Story)∼